Eilen otin hallilla Maisan kanssa toko-hyppyä. Ei meinannut ensin oikein lähteä käskystä, nyki vain paikallaan, kunnes tajusin, että odotti vapautuskäskyä kuten agilityssakin... Hyppäsi sitten hyvin pelkällä vapautuskäskyllä. Jää myös jo kohtuu hyvin seisomaan hypyn taakse. Aloitin myös herkkupurkin yhdistämisen seuraamiseen. Pitempi seuraaminen on ollut Maisalle aina vaikeaa, joten yritän yhdistää taskussa olevan palkkapurkin mielikuvan Maisalle, jotta kontakti pysyisi paremmin. Palautin myös seisomaan jäämistä Maisan mieleen, tuntui kuin aloittaisi alusta koko liikkeen opettamisen...

Tänään omalla pihalla Maisan kanssa seuraamista purkin perässä, yksi luoksetulo ja seisomisen toistoja. En tiedä miksi tuo seisominen on niin vaikea, tarjoaa helposti maahanmenoa, jos on epävarma.

Käpyn kanssa otettiin pitkästä aikaa siipidamin ottamista, pitämistä ja uutena myös kantamista seuraten. Otto ja pito suht ok, mutta liikkuminen dami suussa on vaikeaa. Treeniä siis lisää.

Testasin seuraamista noin muuten ja sehän on parantunut kivasti sitten viime treenin. Hyvä kontakti ja paikka, mutta on ehkä vähän väljää. Palautin myös Käpyn mieleen seisomista, oli ehkä paremmin muistissa kuin Maisalla.

Kontaktiratoja käytiin testaamassa Tornion Kaamosrallissa viime viikonloppuna. Tavoite oli saada kontaktit onnistumaan kuten treeneissä ja se tavoite täyttyikin, paitsi toisella kontaktiradalla Käpy pysähtyi puomilla liian ylös. Käpy oli radoilla aika kuumana, mutta malttoi silti keskittyä kontakteilla hyvin. Muuten sitten painelikin omia kuvioitaan... Varsinkin eka radalla ei pysynyt yhtään hanskassa, irtosi pitkien estevälien innoittamana vähän turhankin hyvin. Noo, toisaalta olin edellisviikonlopun koulutuksen palautteen jälkeen iloinen, että Käpy uskalsi todellakin mennä ja irrota. Nyt pitäisi sitten etsiä sitä balanssia... Toinen kontaktirata oli jo vähän hallitumpi, itse vein parilla hypyllä huonosti ja tuli kieltoja, ja Käpy itse mokasi pujottelun, meni kolmanteen väliin. Hyppyrata toimi muuten hyvin, mutta myös sillä oli Käpyllä vaikeuksia pujottelun kanssa. En tiedä mistä johtui, treeneissä on ollut varsin tunnollinen ja tarkka pujottelija.

Eilen tein hallilla molempien kanssa pientä tekniikkapätkää, jossa oli samanlainen putkesta vauhti-pujotteluunmeno kuin kisoissakin. Käpy pyrki jälleen kolmanteen väliin... Tämä tarvii siis nyt tehotreeniä. Maisalla pujottelu onnistui tosi hyvin, keskittyminen muuten oli vähän niin ja näin, koska toisella puolella treenasi joku ja Maisan piti kuulostella niitä. Käpyllä alotin myös puomin alasmenon tehotreenin, koska jäi kisoissa liian ylös ja on tehnyt sitä välillä treeneissäkin. Nyt siis toistoja ja vahvistamista pelkällä alasmenolla.

...ja kesällä 2009.

Etukäteen en myöskään ihan tarkkaan tiennyt, miten Käpy käyttäytyy kisatilanteessa. Jotkut epikset käytiin kesällä ja on se ollut mukana kisoissa, mutta nämä oli tälle syksylle ekat maneesikisat. Käpy oli käynyt maneesissa viime talvena, mutta oli silloin vielä aivan kakara ja muistaakseni riekkui ekalla kerralla siihen malliin, että pääsi kepon kanssa vain maneesin nurkalle asti, kunnes kepolla meni koiraan hermot ja koira palautettiin autoon. Ihan niin pöljänä Käpy ei nyt ollut, mutta jotenkin kuutamolla kuitenkin. Yritti tietenkin kovasti haistella heti kun tultiin maneesiin, sain kyllä sitten leikkimään lelulla, mutta lähtöön mentäessä tuntui, että koira ei ollut edes ehtinyt huomata, mikä on leikin nimi... Meni hetken, että sain Käpyn keskittymään ja tulemaan lähdössä sivulle, mutta sitten bongasi esteet ja jännittyi selvästi. Rata meni ihan kivasti, Käpy kävi aika kuumana, vinkui putkiin mennessään. Valui melkein kaikista putkista pitkäksi, noihin pitää treeneissä kiinnittää huomiota. Hyppäsi ja eteni hyvin, samoin pujotteli varman oloisesti. Tuloksena nolla ja 3. sija :)

Tänään kävin yksin hallilla tavoitteena saada Käpyn kanssa hyvän mielen treeni tehtyä. Tein pienen radanpätkän, jossa oli pari vaikeampaa kohtaa. Teemana oli alkuhypyillä tyrkyllä olleen A:n ohitus sekä pussista irtoaminen ja pituuden hakeminen ja suorittaminen itsenäisesti. Käpy teki tosi hyvää työtä ja sain sen olemaan haistelematta, kun pystyin keskittymään siihen koko ajan. Hyvä mieli siis jäi, lauantaina olisi tosi kyseessä, kun korkkaamme kisauran :o

Maisalla oli tällä viikolla ainoastaan hyviä treenejä. Pääpaino on edelleen pujottelussa, treenit rakennetaan sen ympärille. Tällä viikolla uskalsin laittaa ekan kerran kahteen kuukauteen radalle täyden pujottelun... Maisa oli aika kuumana, alla oli muutama epäonnistuminen radan alkupäässä olevalla hyppykuviolla, kepeille meno ei ollut kovin helppo ja ne loppuivat lähelle seinää. Hieman siis hirvitti, mutta hienosti Maisa haki kepit ja pujotteli hyvällä rytmillä loppuun asti. Itsellä meinasi päästä itku, onnistuminen tuntui todella työvoitolta. Tänään otin samalla tavalla täyden pujottelun radalle, Maisa tuli kepeille aika vauhdilla, mutta ei kysellyt vaan veti hyvin koko sarjan :) Asenne pujottelua kohtaan on  muuttunut selvästi loppukesästä, ei enää käänny kyselemään kun kuulee käskyn vaan hakee kepeille itsenäisesti.

Kisojen jälkeen seuralle oli tullut uudet ohjurit ja ajattelin, että Maisan pujottelun aloituksen epävarmuus laitetaan niillä kuntoon. Kuinkas ollakaan, neiti herkkis ei sitten lopulta suostunut pujottelemaan enää ollenkaan, kun muutaman kerran oli tullut useampia epäonnistumisia ohjureiden kanssa (Maisa reagoi treeneissä aina voimakkaasti muuttuviin tekijöihin). Piti siis todella pitää tuumaustauko ja pohtia, miten pujottelun kanssa olisi järkevää edetä. Periaatteessa Maisa oli hakenut pujottelun ja pujotellut itsenäisesti ihan hyvin, mutta kun sillä kesän jälkeen on kierrokset agilityn suhteen nousseet, ei se korkeammassa vireessä enää pystynytkään keskittymään pujotteluun, vaan juoksi treeneissäkin siitä ohi ja haukkui minulle. Päädyin palaamaan pujottelun treenauksessa taaksepäin ja otin käyttöön puolikkaan pujottelun ja hihnan, jotta Maisa saisi helpommin onnistumisia. Se on siis todella herkkä koira, jolla epäonnistumiset vaikuttavat helposti vireen laskemiseen ja itsevarmuuteen. Pikkuhiljaa pujottelun hakemista on nyt siis rakennettu syksyn aikana uusiksi ja pikkuhiljaa se on jopa alkanut tuottaa tulosta... Huhhuh, helpolla ei tuo koira minua päästä mistään.

Maisa täytti elokuussa 2 vuotta ja alkaa olla jo ihan pulin näköinen. On kyllä luonteensa puolesta edelleen kovin narttumainen, herkkä ja kova samaan aikaan. Nyt kuitenkin on alkanut tuntua, että meidän yhteistyöllä on ehkä sittenkin toivoa... Minä meinaan vain olla vähän turhan temperamenttinen kouluttaja Maisalle.

Maisa & Xosmo.

Xosmon vointi on aiheuttanut syksyn aikana vähän murhetta. Isommat ongelmat ovat tulleet sen jälkeen kun muutimme tähän asuntoon viime keväänä. Luulen, että syynä on varsin liukas parkettilattia. Xosmo on aina ollut peruskiihkeä luonteeltaan, eikä osaa esim. nousta ja lähteä liikkeelle rauhassa... Tempoo siis itsensä täydestä unesta suoraan liikkeeseen, vaikka sen yrittäisi kuinka varovasti herättää. Liukkaalla lattialla pito ei tietenkään ole kovin hyvä ja jalat leviävät joka suuntaan. Nyt se on ollut kovin jäykkänä ja jumissa sekä edestä että takaa. Hierojan määräyksestä olen yrittänyt pitää sitä rauhallisena myös ulkona, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että Xosmon pitää olla koko ajan kiinni. Irtiollessaan se ei ole jotenkin koskaan totellut sitä hitaasti-käskyä... On ollut todella kurjaa pitää liikkumaan luotua koiraa pakolla rauhallisena. Tuntuu, että Xosmo ei ole oma itsensä, jos se ei saa liikkua vapaana. Vatkattu on ja jumpattu, toivotaan että tila siitä paranee.

Ahkerasti vietiin Käpyä linnuille, mutta yhtään oikeaa tilannetta ei olla koko syksynä saatu metsäkanalinnuille. Vaikeitahan ne ovatkin nuorelle koiralle, onneksi saatiin syksyn aikana muutama onnistunut riistatyö fasaaneille. Junkkarissakin käytiin syyskuun lopussa. Paikalla oli Käpyn neljästä sisaresta kolme, oli todella mukava ja antoisa viikko treenata yhdessä kasvattajan kanssa. Paljon jäi hyviä neuvoja sieltä mielen päälle. Junkkarin ulkomuotokatselmuksessa Käpy sai erinomaisen ja oli lopulta vsp, veli Remus oli rop. Remus sai myös hienosti Junkkarin metsästyskokeessa NUO1-palkinnon ja pääsi finaaliin!

Remus vasemmalla, Käpy keskellä ja sisko Taika oikealla Junkkarin mutaisessa "isossa" kehässä.

Käpyn haku on kehittynyt ihan mukavasti syksyn aikana, mutta nouto ei niinkään... Käytiin kuitenkin vesityökokeessa ja tipu tuli rantaan asti, mutta ei ihan vedestä ylös. Käpy ei todellakaan ole mikään luontainen noutaja, on pennusta asti käyttänyt enemmän tassujaan kuin suutaan, ja tykännyt tarttua kaikkeen vain etuhampaillaan. No ihan ei meinaa linnut nousta, jos niihin tarttuu vain etuhampailla... Sorsia on kyllä noutanut vedestä rantaan, mutta jos pitäisi oikeasti tarttua ja kantaa maalla, niin se ei vielä onnistu. Viime aikoina ei olla kyllä paljon jaksettu treenatakaan noutoa, pitäisi taas ryhdistäytyä sen suhteen.

Käpy ja Maisa ihmettelevät ensimmäistä Käpyn vedestä noutamaa sorsaa.

Käpy ja Vola-emä kesällä.

Loppukesän paras uutinen oli ehkä se, että Maisa ei ollut kantavana. Olipa ihana päästä taas treenailemaan sen kanssa kunnolla :) Saman tien laitoin myös muutaman kisailmon menemään, en kyllä ole ihan varma miksi, koska kesän treenaamattomuus ei ainakaan ole lisännyt suoritusvarmuutta...

Kävimme myös kepon kanssa Etelä-Suomessa lomailemassa reilun viikon kahdestaan. Kyllä ihmisen pitää olla edes yksi viikko vuodessa ilman koiria... Itselle ainakin teki hyvää. Etelän reissun jälkeen suuntasimme Käpyn kanssa pohjoiseen vaellukselle. Tarkoituksena oli viettää laatuaikaa Käpyn kanssa ilman puleja. Toiveena oli myös, että reissu hieman venyttäisi Käpyn napanuoraa Maisaan ja kasvattaisi nuoren koiran itseluottamusta. Ennen reissua Käpy kävi lonkkakuvissa. Tuloksena oli B/C. Ensin olimme kovinkin pettyneitä tulokseen, mutta nyt olemme jo ehkä pystyneet kääntämään asian niin, että kyllä noilla aivan hyvin harrastamaan pystyy, vaikka parasta mahdollista tietenkin toivottiin. Kyynärät oli terveet, 0/0.

Käpy poseeraa tunturissa.

Vaellus kyllä laittoi Käpyn koville, ei niinkään fyysisesti, mutta henkisesti. Etenkin alussa se piippaili ja oli levoton, ikään kuin pallo hukassa ilman muita koiria. Se myös selvästi aristeli ja pelkäsi vieraita ihmisiä vaelluksen aikana. Yleensä vastaantulijat eivät kiinnosta sitä pätkääkään, mutta nyt tilanne oli ilmeisesti Käpyn mielestä outo ja harvakseltaan vastaan tulleet vaeltajat pelottavia. Toivottavasti käytös jää nuoren koiran väliaikaiseksi häröilyksi...

Juomatauko tunturien välisessä lammessa.

Kävelimme osan matkaa reittien ulkopuolella, mutta lintuja ei valitettavasti paljon näkynyt.

Käpy seisoo taukopaikalla kuukkelia -paremman puutteessa...

Kodan vahtina.

Fyysisesti Käpy jaksoi tosi hyvin, vaikka kantoikin osittain omat ruokansa. Ainoastaan viimeisenä aamuna Käpy oli selvästi jäykkä, mutta edellinen päivä olikin ollut vaelluksen rankin ja kilometrit varmasti jo painoivat. Loppua kohden Käpy alkoi myös paremmin käyttää pysähdystauot lepäämiseen.

Tirsat tunturissa.

Isäntä ja koira.

Käpy on myös treenaillut aktiivisesti niin tokoa, agilityä kuin metsästysjuttujakin. Kesäkuun alussa kävimme jopa ekassa toko-kokeessa, saaliina 3-tulos. Harmittavaa oli, että koepaikalla oli varsin runsaasti sääskiä ja Käpyn olo kävi paikkamakuussa niin tuskalliseksi, että se ponkaisi kolme sekuntia ennen ajan loppumista seisomaan... Muuten tekeminen oli ihan hyvää, hieman tuntui menevän yliyrittämisen puolelle, kun palkkaa ei tullut. Mutta periaatteessa vire oli hyvä. Agilitya ollaa tehty vaihtelevasti, helteillä ei ollenkaan. Paljon ollaan treenattu ohjausteknisiä juttuja ja edelleen kontakteja. Keinu otti loppukeväästä takapakkia, mutta se on saatu palautettua ihan hyväksi. Kovasti tekisi mieli jo kisaamaan, mutta vielä pitää odotella mooonta kuukautta.

Käpy kontaktilla.

Suurin ilonaihe on kesällä ollut se, kun Käpy oppi uimaan. Pitkään se harjoitteli Maisan kanssa ja lopulta syttyi lamppu pikkuseisojan päässä. Sen jälkeen on uinutkin paljon.

Käpy on myös aloittanut missin uransa hämmästyttäen meidät täysin... Kaksi näyttelyä on käyty ja molemmista tuloksena rop ja ryp4-sijoitus! Tiehän on tästä lähinnä alaspäin :p

Käps Oulun KV-näyttelyn ryhmäkehässä.

Mukava on ollut seurata nuoren koiran kasvua ja kehitystä. Kovin keskeneräinenhän tuo on vieläkin, mutta muuttuu koko ajan vähän helpommaksi. Minulle on ollut varsin opettavaista pelata näin erityyppisen, hitaasti kehittyvän koiran kanssa. Ainakin kärsivällisyys on kasvanut...

Käpyn juhannus Hailuodossa.