Eilen oli Xosmon kanssa valmennusryhmän treenit. Kesken lähtövalmisteluiden Xosmo hyökkäsi ilman mitään näkyvää syytä Pejkin kimppuun. Juuri kun olin aiemmin päivällä sanonut ääneen, että on muuten ollut kolme viikkoa rauha maassa... Ovella huomasin, että en ollut muistanut syödä mitään järkevää koko päivänä, istunut vain koneella ja juonut pari kuppia kahvia. Kepo yritti vielä pakkosyöttää minulle jotain, että jaksaisin treeneissä, mutta livistin paikalta, koska alkoi olla jo kiire hallille.

Rata oli varsinainen juoksupätkä, ja aikasen vaikea, kun jälkeenpäin ajattelee, mutta tutustumisessa yritin ladata itseni täyteen itsevarmuuttaa, että vetäisimme eka kerralla loppuun asti nollalla. Radalle päästyämme huomaisin noin kuudennen esteen kohdalla, että energiat ja voimat on ihan nollissa, koira kaahaa eikä osannut muutama este myöhemmin mennä enää (mun mielestä) helposta 90 asteen kulmasta kepeille... Savu alkoi nousta korvista, tahkosin muutaman toiston kepeillä ja jatkoimme rataa, kunnes putkesta putkeen lähetyksessä Xosmo juoksi toisen putken ohi. Käänsin koiralle selän, koska turhautti niin. Xosmo kävi syömässä A:n alastulolta namit... Yritin lähettää uudestaan putkeen -meni väärään päähän. Koiralle patukka ja ulos.

Piti tosissaan hengittää muutama kerta sisään ja ulos, että sai savun tulon korvista lakkaamaan ja että jaksoi mennä uudestaan yrittämään rataa. Toisella kierroksella vedin ihan eri mentaliteetillä; vauhdilla ja tarkasti -ja nollalla loppuun asti.