Olemme viettäneet hieman lomaa treenailusta ja blogeilusta keräten voimia uusiin koitoksiin. Ennen joulua tehtiin Xosmon kanssa ratatreeniä sekä jankattiin edelleen A:ta länkien kanssa ja vähän ilmankin. Kemissä ei ollut treeneissä länkiä mukana, mutta kun vain saan oman liikkeen ja käskytyksen osumaan kohdalleen, niin hyvin X vetää uudella tekniikalla. Hyvä tuo ei ole vielä pitkään aikaan, varmasta puhumattakaan, mutta on kuitenkin alku olemassa. On pari kertaa hypännyt kontaktilta niin, että olen päässyt jättämään palkatta ja heti perään on tehnyt onnistuneen suorituksen, eli alkaa olla hajulla siitä, mitä haen. Tarvitsee kuitenkin vielä minua rinnalle, eli ei yksin kykene vielä suorittamaan A:ta uudella tavalla, vaan tulee epävarmaksi ja palaa vanhaan suoritustapaan, eli tulee himmaillen alas.

Maisa ei ole ollut täysin lomalla, vaan on kovasti kasvanut isoksi tytöksi, treenaillut ja kokenut kaikenlaista. Se on tosi tasapainoinen, utelias ja rohkea tyttö. Tykkään. Pinnaa sillä on ehkä sata kertaa enemmän kuin Pejkillä, ja tuntuu varmaan siksi paljon helpommalta pennulta kuin Pejk oli. Yleensä myös niiden ihmisten, jotka tunsivat Pejkin, kommentti Maisasta on, että se on kovin rauhallinen ja kiltti. No, en menisi aina sanomaan kumpaakaan, kyllä Maisasta temperamenttia ja ääntä löytyy. Ikää on nyt 4,5 kk.

Tokoa ollaan treenattu Maisan kanssa lähinnä kotona. Perusasento alkaa olla jo aika hyvin hanskassa, löytyy jo myös ilman käsiapua. Istumassa pysyy about puoli minuuttia ja  kestää jo muutaman metrin jätön. Maassa pysyy myös suht hyvin. Osaa kiertää merkin useamman metrin päästä ja rakastaa kaikkia noutokapuloita. Tuo mielellään kaiken minulle, mutta ei sylje niitä heti, vaan tykkää pitää suussa. Agia ei olla vielä menty, paitsi kaverin luona vauvakeinua. Oli hauskaa :)

Pystykorvainen puli.

Maisa mielipuuhassaan.

Tytöt joulun alla.