Heinäkuun puolessa välissä meille muutti Xosmon poika Pejk. Xosmon viimeinen pentue, kovasti poikia toivoin ja syntyihän niitä 4kpl. Pentujen tarkkailun ja pentutestin jälkeen ei oikeastaan ollut paljon epäilystä siitä, kuka pojista saisi meille tulla. 2,5 viikon yhteiselon jälkeen on pikkujätkä näyttänyt kyntensä, hampaansa, tahtonsa ja raivonsa, joilla yrittää kouluttaa minua ja koiria. Hitsinhitsi, kun ei meinaa onnistua!

Pejk on uskomattoman rohkea ja reipas. Nukkuu kevyesti neljän tunnin päikkäreitä, mutta sen jälkeen tulee RAIVO eikä kukaan tai mikään ole turvassa. Naksuttelu on jo aloitettu, mutta ei se vielä mitään osaa. Tai siis osaa tarjota istumista, maahan menoa, hypähtämistä, pään keikuttelua, pyörimistä... Ja koskettaa keppiä nokalla. Välillä myös hampailla. Ihanahan tuo on, ainakin väsyneenä. Nähtäväksi jää, mitä siitä kasvaa ja kuinka osaan sitä koulia. Välillä vähän hirvittää, mutta jos se tästä. Jos ei muuta, niin sisäsiisteys on hyvällä mallilla; sisällä tulee vain paperille, ja ulos tekee aina kun pääsee.

Pejk 9 viikkoa.

Herra Valkopaita. Saas nähdä tuleeko yksi valkoinen rasta...