Pejk ehti täyttää 5 kk jo jokin aika sitten. Ei ole enää pikkuvauva, vaan pulinuorukainen, jolla jalkoja on koko ajan vain enemmän ja niillä pääsee aina vain lujempaa... Korkeus noin 37cm, painoa 7-8 kg. 

Röyhkeä se on, ja itsetietoinen, uhkarohkea pikkusalama. Kiipeää mielellään korkeille paikoille osaamatta hypätä sieltä nätisti alas... Hyppää aina ensin ylöspäin ja kuvittelee kai lentävänsä alas. "Täysiä vaan" on Pejkin motto. Uskoo vahvasti, että kaikki ihmiset rrrrrakastavat häntä ja haluavat hänet päällensä hyppimään... Kuono on aina siellä missä tapahtuu. Kärsivällisyys ei edelleenkään ole Pejkin hyve, ääni tuppaa vieläkin nousemaan sitä mukaan, kun kärsivällisyys laskee miinukselle. Aamuiset uloslähdöt ovat hieman helpottuneet, Pejk on uskonut, että uloslähtö sujuu hieman nopeammin, kun emännän ei tarvitse noin kymmentä kertaa vääntää pikkupulin hampaita irti hihnoista ja valjaista siinä välissä, kun ne otetaan naulakosta ja laitetaan koirille päälle. Hihnassa Pejk osaa kulkea uskomattoman nätisti ollakseen Xosmon poika. Xosmollahan on huskyn verta suonissa mitä hihnassa kulkemiseen tulee... Onneksi on vanhemmiten hieman rauhoittunut. Alussa, ja välillä vieläkin Pejk hieman sinkoili hihnassa, mutta pysähdyn aina heti, ja se on riittänyt. Syömisen suhteen Pejk ei myöskään ole tullut Xosmoon. Xosmolle ruoka on aina ollut toisarvoinen asia, maailmassa on tärkeämpiäkin juttuja. Pitää välillä muutaman päivän paastoja, tosin Pejkin tulo taloon on kai hieman nostanut Xosmon ruokakateutta, koska nykyään kaikki kelpaa paremmin. Pejk joka tapauksessa vetää kaiken ja naapuriltakin samalla, jos tämä ei pidä varaansa. Lisänimen kuikoilija on ansainnut, koska on alusta asti noussut keittiössä takatassuille kaappien ovia vasten, jotta voisi paremmin nuuskia, mitä herkkuja pöydillä on.

Sisäsiisteys oli periaatteessa hyvällä mallilla, kunnes koirat sairastivat mahatautia viime viikon, ja kaikki matot meni pesuun. Sitä ennen Pejk oli tehnyt kakat jo useamman viikon vain ulos, ja rakon pidätyskykykin oli parantunut selvästi. Yöllä pissaa yleensä edelleen paperille, päivisin pitää päästä ulos 2-4 tunnin välein. On siis periaatteessa sisäsiisti, jos vain pääsee tarpeeksi usein ulos. Se ei vain kerrostalossa ole aina niin yksinkertaista. Yöt nukkuu rauhassa, aamulla ei ala herättyään itkeä, vaan leikkii omilla leluillaan, jos joutuu odottelemaan meidän nousua. Tuhoja ei ole juurikaan tehnyt, yhden paperimaton nakersi roskiskuntoon. Niin ja minun lipposet.

Ääntään pikkukukko rakastaa ja paljon. Haukkumista yritetään koko ajan rajoittaa, mutta Pejkin innostuessa, esim. kun joku tulee kotiin tai Alman kanssa leikkiessä, meinaa haukkua tulla. Samoin ulkona treenataan haukkumattomuutta. Jep, pulit on vahtikoiria, mutta olen sitä mieltä, että ulkona ei tarvitse kommentoida oikeastaan mitään haukkumalla. Xosmo on tähän aika hyvin taipunut, mutta Pejkin tulon jälkeen se on alkanut ulkona haukahtelemaan esim. vieraille ihmisille. En tiedä onko se jotain Pejkin suojelua vai mitä. Pejk tietenkin alkaa heti säestää vieressä... Tätä treenataan koko ajan, että Xosmo olisi hiljaa ja Pejk katsoisi heti minuun, kun näkee jotain. Yleensä toimii ihan hyvin, paitsi rappukäytävä on tiukka paikka. Tai jos joku tulee yllättäen kulman takaa.

Ihmisten kanssa Pejk on ihanan avoin, Xosmo oli jo pentuna paljon jurompi ja pidättyväisempi. Pejk menee häntä heiluen kaikkien luo, eikä pelkää ketään. Muita koiria ei olla paljon treffattu, viimeksi agilitykisoissa sai paljon hyviä kokemuksia ja leikki useiden eri kokoisten koirien kanssa, valitettavasti vain lopuksi yksi iso koira pääsi ärähtämään Pejkille. Tykkää kyllä leikkiä, kunhan tutustuu ensin. Tyypillistä pulin käytöstä... Muitakin pulimaisia vinkeitä Pejkillä on, eli on jatkuvasti kintereilläni ja makaa mielellään jalkojeni juuressa. Samoin on tarkka turkistaan, ulkona siihen tarttuvat korret on heti nypittävä irti.

Antaa suhteellisen mukavasti hoitaa kynnet ja korvat ja nyplätä turkkia. Hampaita tykkää käyttää edelleen, jos jokin on epämiellyttävää tai innostuu liikaa. Minua ei uskalla enää kovin maistella, mutta vieraat saa yleensä kärsiä. Hampaat ovat vaihtuneet jo hyvin, maitoalakulmurit vielä roikkuvat mukana.

Pejk osaa olla suhteellisen hyvin irti, on kuulolla ja tulee kutsuttaessa nopesti luo, paitsi jos jotain ilmaantuu yllättäen näköpiiriin, on sitä ensin haukuttava. Edelleen on-off-pakkaus: joko täysin hereillä ja voimissaan tai makaroonikohtauksen partaalla ja kohta sikeässä unessa.