ebony&ivory

Pinjan kanssa aletaan pikkuhiljaa olla samalla aaltopituudella, viikon sisään neiti on selvästi rentoutunut lisää ja on enemmän kotonaan. On myös alkanut haukkua ja murista sisällä, mitä ei alussa tehnyt ollenkaan. Kepo ehti jo olla ihastuksissaan; puli, joka ei hauku! Sanoin heti, että eiköhän se äänikin vielä sieltä löydy. Pinja uskaltaajo maikoilla missä vain, ja hakeutuu mieluusti meidän lähelle. Silti sitä on parempi edelleen puhutella ensin, ennen kuin siihen koskee tai kävelee vierestä ohi, muuten neiti yleensä säikähtää ja ponkaisee metrin johonkin suuntaan. Pinja uskaltaa myös jo paljon paremmin syödä ja juoda, ja on alkanut tulla jo kehoituksesta kylppäriin. Sinnehän se ei mennyt eka viikolla ollenkaan, lattia on kai sen mielestä turhan liukas, tai pienempi tila pelottava. On myös jo komentanut Pejkiä, eikä enää pelkää pikkukukkoa kovin paljon. Meillä käyneisiin vieraisiin on suhtautunut yllättävän rohkeasti, tulee heti eteiseen tervehtimään, haistelee ja heiluttaa häntää. Pinja on myös alkanut käydä koirien lelukopalla, ja on mieltynyt sukkahousuista punottuihin köysi/solmuleluihin. Niitä se kantelee ja järsii. Yksi pehmopallo on myös ollut kannossa.

Sisällä siis pyyhkii hyvin, mutta ulkomaailma on pulitytölle edelleen täysin eri juttu. Viime viikko oli todella hankala ulkoilujen suhteen, Pinja taisi testailla meitä. Sen jälkeen, kun Pinja karkasi vieraan koiran luo, olen ottanut sen hihnan päästä kiinni aina, kun joku ilmestyy näköpiiriin. Xosmo ja Pejk olivat edelleen irti, koska molemmat ovat paremmin hallussa. Tämä ei ilmeisesti Pinjaa miellyttänyt, vaan neiti alkoi pysähtelemään, jos hihnasta piti kiinni ja muut olivat irti. Jos pysähtely ei johtanut irtipääsemiseen, alkoi se hypähdellä sivulle niin, että hihna kiristyi, ja sitten kiljahti, kun muka sattui... Pinja alkoi myös osoittaa, että hänen mielestään olisi hyvä kävellä aina sama, turvalliseski todettu lenkki. Jos yritimme kävellä eri suuntaan kuin tavallisesti, teki neiti jälleen tenän. Viime viikolla aloin myös käyttää Pinjaa yksin ulkona. Ensimmäisellä kerralla kesti 10 minuuttia, että pääsimme pihalle. Pihalla taistelimme noin 20 minuuttia ja liikuimme ehkä 30 metriä. Pinja ei vain halunnut liikkua, enkä minä kiskoa sitä. Suostuttelemalla sain sen liikkumaan hieman. Totesin, että Messarin kehässä meillä ei ehkä ole 10 minuuttia aikaa näyttää Pinjan liikkeitä. Mietin mahdollisia keinoja saada Pinja liikkeelle. Mitään makupaloja tai leluja se ei ulkona ota, joten sen palkkaaminen on miltei mahdotonta. Täytyi siis saada Pinja pitämään liikkumista mukavana vaihtoehtona, vähemmän pahana jostain toisesta vaihtoehdosta. Olin muutenkin sitä mieltä, että Pinja on jopa oppinut hieman filmaamaan, liioittelemaan pelkoaan saadakseen tahtonsa läpi. Seuraavana päivänä lähdimme taas kaksi ulos. Tuttua reittiä Pinja lähti hyvin tulemaan perääni, mutta pissin jälkeen olisi halunnut palata heti takaisin. Odottelin viitisen minuuttia, mutta P ei halunnut liikkua. Nostin neitin rauhallisesti kainaloon ja kannoin sitä noin 10 metriä. Laskin alas ja pyysin eteenpäin. Pinja otti pari askelta, mutta pysähtyi taas. Otin sen uudestaan kantoon, 10 metriä ja alas. Johan alkoi liikkua. Kerran jouduin sillä lenkillä Pinjaa vielä kantamaan, muuten se seurasi minua suht hyvin.

Tällä tekniikalla ollaan edetty, eilen ei tarvinnut neitiä ottaa kantoon ollenkaan. Kävimme Pinjalle tosi haastavan lenkin, lähiömme läpi läheisen ison tien varteen, bussipysäkin ohi, jossa reilusti porukkaa ja lopuksi lähimarketin piha-alueen poikki. Isossa risteyksessä Pinja arpoi hetken, samoin ennen bussipysäkkiä, mutta tuli kuitenkin kantamatta perässä. Myös liikkuminen on parantunut huomattavasti, Pinja pysytteli vierelläni, eikä enää vain takana, eikä pyörinyt juurikaan. Häntä oli myös suurimman osan matkaa ylhäällä :)

Ainoa ongelma on tällä hetkellä, että Pinsku aloitti viime viikolla juoksun... Nyt taitaa olla 6./7. päivä menossa. Xosmo on osoittanut uskomatonta itsehillintää, kun kerroin sille, että tätä narttua et muuten astu. Joskus käy nuuskimassa, mutta muuten on antanut Pinjan olla rauhassa. En tietenkään luota siihen, vaan koirat on erillään öisin ja silloin kun en ole kotona. Peksu sen sijaan on nauttinut täysin rinnoin sisällään heräävästä miehestä... Kerran jos toisenkin se on roikkunut Pinjan takajalassa ja nylkyttänyt menemään Pinjan jatkaessa kävelyä. Pinja ei Pejkistä niinkään välitä, mutta tyrkyttää itseään kyllä välillä Xosmolle. Saas nähdä, miten selvitään tämä viikko.