Otin Pinjan eilen mukaan hallille, kun kävin vetämässä treenit. Treenien ajan neiti oli autossa ja kun treenien jälkeen aukaisin peräluukkua, ponkaisi Pinja saman tien ulos ja juoksi poispäin autosta, onneksi metsään päin, eikä tielle (juuri tällaisia juttuja Maarit haluaa kuulla -not!)... Tähän asti se on kyyhöttänyt autossa ja sen on joutunut nostamaan sieltä pois, mutta autossa odottelu oli kai hieman hermostuttanut neitiä. Pinjahan pelkää kuollakseen autoja. Liikkuvia autoja, pysähtyneitä autoja, isoja autoja, pieniä autoja. Ja autohallia sen jälkeen kun on yhdistänyt sen autoon joutumiseen. Ulkona sitä stressaa, jos kävelemme kovasti liikennöidyn tien varrella. Kerran lähestyimme metsästä päin tietä, jonka varteen juuri pysähtyi auto. Pinja huomasi sen, enkä saanut sitä tulemaan luokseni, ennenkuin auto oli jatkanut matkaansa...

Hallin pihalla sain Pinjan suht nopeasti rauhoittumaan ja tulemaan luokse. Kävimme kävelemässä lähimaastossa pienen lenkin, vastaan tuli hiihtäjiä ja joku koirakin, hyvin Pinja pysyi koko ajan liikkeessä. Tosin mukana oli kaverini oman koiransa kanssa, se saattoi vaikuttaa. Kotimatkalla Pinja oksensi autoon, autopelko voi siis liittyä myös pahoinvointiin, tai laukaista sen. Tänään kävimme taas samoilemassa lähiössämme sekä ison tien varressa. Alussa Pinja jarrutteli kovasti, taisi olla loukkaantunut eilisestä autokyydistä ja pelkäsi joutuvansa uudestaan autoon. Sain sen kuitenkin tulemaan kantamatta mukaan.

Illalla eräs ystäväni tuli käymään, ja Pinja oli varsin reippaana, haki kovasti rapsutuksia, eikä säikkynyt. Myöhemmin Pinja pääsi vielä suihkuun, pesin sen puoleksi, jalat ja masun, koska ne olivat harmahtavat. Tiedä sitten, tulivatko puhtaammiksi. Tällä viikolla on vielä edessä kokopesu näyttelyä varten...