Sunnuntaina olin ehkä elämäni raskaimmissa treeneissä... Valmennusryhmän kanssa oltiin Haukiputaalla Mikon vetämissä treeneissä. Kiva oli mennä taas vaihteeksi matolla, mutta jalat oli välillä hieman raskaat. Tai jalat meni välillä hyvin, mutta pää ei pysyny mukana. Edellisenä yönä olin siis kaupungin humussa, meni aika lujaa aika myöhään--- Eka rata meni olotilaan nähden ihan jees, Mikko laittoi meidät kokeilemaan hieman erilaista tapaa treenata. Radalta piti valita kaksi 5 esteen pätkää, jotka treenattiin ensin hyvään kuntoon, sitten vasta mentiin koko rata. Olin sikäli tyytyväinen, että löysin radalta ne paikat, jotka oli meille vaikeimmat. Myös A oli toisella pätkällä, ja X meni sen joka kerta tosi hyvin, vaikka alustaa ei ollut. Kun taas pääsimme kaahottamaan koko rataa, meni se hyvin A:lle asti, ja Xosmo teki A:n varsin kisamaisesti, eli hyppäsi kontaktilta. Sinänsä hyvä, että tuli treeneissä, ja pääsin torumaan ja ottamaan A:n uudelleen. Alastulovauhti hieman hidastui, mutta seuraavalla rundilla oli jo parempi. Itselleni hyppäys jäi taas kaivelemaan mieltä, eivätkä seuraavat kiekat olleet yhtä hyviä kuin eka. Otan siis edelleen A:sta kovasti paineita. Toinen rata meni vähän miten sattuu, kroppa alkoi olla jo tosi väsynyt, eikä pysynyt Xosmon vauhdissa mukana, myöhästyin käännöksistä ja ne lipsuivat pitkiksi... Mikko hinkkautti rataa useamman kerran, kunnes makasin puhkipoikkiväsyneenä kentässä. Ja ystävälliset treenikamut vain karjuivat, että kerran vielä--- Ei voi kuin haikeudella muistella kisauran alkuaikoja, kun saatoin kisaviikonloppuna olla lauantaina kisaamassa ja töissä kisoissa, la-illan baarissa ja su-aamuna taas kisaamassa ykkösissä...

Peksun kanssa ollaan tehty muutaman päivän ajan lenkeillä luoksetulon eteenistumista. Autan naperoa kädellä, istuminen tulee jo aika luonnostaan, mutta oikeaa paikkaa pitää vielä hakea. Sisällä ollaan jatkettu noutokapulan pitoa. Tänään käytiin ottamassa esineruutua. Laajensin ruutua sivusuunnassa, eli nyt oli kaksi noin 10 metrin levyistä kaistaletta, joiden välissä on oja. Pejk pääsi etsimään ensin uudelta kaistaleelta. Veimme silmälasikotelon noin 30 metriin hieman mutkitellen mennentullen. Pikkukukko lähti ja toi esineen tosi vauhdilla. Toisen esineen veimme noin 40 metriin, haku oli yhtä vauhdikas. Kolmannella kerralla päätin kokeilla jättää esineen metsään ilman että Pejk huomaisi sen. Tämä onnistui, mutta lähetys ei onnistunutkaan. Eli Pejk ei vielä luota siihen, että esine on metsässä, jos ei ole nähnyt, että se jätetään sinne. Haimme esineen yhdessä pois, ja veimme sen ruudun perälle. Mutkittelimme takaisin, ja lähetettäessä Pejk empi taas hetken. Nopeasti muisti kuitenkin palasi, ja kukko paineli häntä suorana metsään. Palautukset onnistuivat suurin piirtein käteen, joskin vielä seisaallaan.

Xosmolle vein yhden esineen uuden alueen takareunaan ja toisen vanhan alueen sivureunaan keskivaiheille. Ensin lähetys takareunan esinettä kohti, mikä nousi tosi nopeasti, eli Xosmo näyttää ampuvan ensin ruudun perälle ja aloittaa sitten etsinnän, mikä on tosi toivottava työskentelytapa. Toinen esine ei löytynyt yhtä helposti. Xosmo ampui taas syvälle ruutuun, etsi aikansa ja palasi ruudun etuosaan seikkailemaan, selvästi odottaen minulta ohjeita. Lähetin sitä eteen-käskyllä, mutta se lähti pari kertaa harhailemaan ruudun sivulta ulos. Käskin takaisin ja kannustin eteen. Vähän aikaa Xos vielä pyöri ruudun etualalla, mutta painui sitten syvemmälle. Pian se palasikin esineen (kintas) kanssa :) Sen työskentelyä on niin ilo katsoa, hirveällä vauhdilla ja tarmolla se etsii.