"-Ai mikä Lapissa on parasta?"

"-No LUMI tietysti!!"

Viime viikot ovat menneet lähinnä lomaillessa Lapissa. Koirat nauttivat aidatusta pihasta, lumesta, pitkistä metsälenkeistä, ylimääräisistä rapsuttajista, tutuista koirakavereista ja kinkusta. Kyllä Lapissa on mukavaa. Itse pidin nettitaukoa ja koulutustaukoa. Paitsi Pejkin kanssa piti tietenkin ottaa muutaman kerran perusjuttujen kertausta pihalla ja lenkeillä.

Xosmo "wannabe-white -puli" lumessa kieriskelyn jälkeen.

Lapin reissun jälkeen on tullut muutaman kerran treenattua. Rovaniemellä piti heti tullessa pysähtyä ja käydä treenaamassa, kiitos vain Merjalle ja koirille seurasta :) Pejk tapasi taas hieman erilaisia koiria kuin tähän asti, ja ihan mukavasti pikkukukko handlasi tilanteen. Treenasin ensin Xosmon kanssa saman takaaleikkaus-pätkän kuin joskus muutama viikko takaperin, ja edelleen oli ongelmia yhdessä kohdassa. Eli vauhtisuoran päässä takaaleikkaus, tarjolla kaksi hyppyä. Ongelma nimenomaan siinä, että on kaksi vaihtoehtoa, enkä saanut vedettyä Xosmoa tarpeeksi hyvin itseni puoleiselle hypylle. Minusta kauempana olevalle hypylle se irtosi heti, kun nostin vastakkaisen käden. Takaaleikkauksessa ei sinänsä ongelmaa, kun vain sain Xosmon väännettyä oikealle hypylle. Testailtiin samaa kuviota hieman eri suunnista, ja ongelmaa oli vain, kun tyrkyllä oli useampi hyppy. Xosmon jälkeen Pejk pääsi halliin. Reviteltiin ensin pallolla, jonka lomassa lähettelin Peksua eteen-käskyllä muutaman hypyn yli. Heittokäsi on kyllä pahasti ruosteessa, pallo meinasi tulla maahan juuri toisen hypyn päälle... Eteen- käsky on iskostunut ihanasti Pejkin päähän, se irtoaa täyteen laukkaan käden näyttämään suuntaan heti käskyn kuultuaan. Putkea mentiin myös ja keppejä. Kepit meni taas vaihtelevasti, mutta lopuksi alkoi hyvä rytmi löytyä. Puomilla otettiin ensin vain alasmenoa. Muutaman hyvän alasmenon jälkeen laitoin pikkuherran hihnaan ja mentiin koko puomi. Täyttä laukkaa jälleen, ja juuri 10 cm ennen namia jarrut pohjaan niin että pylly nousee hieman ylös... Lopuksi lisää leikkiä.

Kotosalla käytiin sunnuntaina porukalla hallilla treenaamassa. Menin hallille hieman etuajassa, ja otin ensin Pejkin. Pikkukukko oli ihan täpinässä kun mentiin halliin. Ekaa kertaa sillä tuntui vietti nousevan selvästi jo halliin mentäessä. Leikittiin ensin pallolla, jota Pejk kovasti riepotteli ja kiskoi minun kanssa. Yritän jatkuvasti vahvistaa sitä, että Pejk tulisi lelun kanssa minun luo, ja hyvin se toimii. Annan sen yleensä pitää lelua jonkin aikaa suussaan ja rapsuttelen, ennen kuin pyydän luopumaan lelusta, ettei sille tulisi mielikuvaa, että lelusta pitää aina luopua heti kun minun luo tulee. Leikin lomassa lähetin Pejkiä putkeen ja ekaa kertaa se ampui sinne ihan täydellä vauhdilla :) Otin muutamalla hypyllä (rimat puoliksi matalimmalla kannattimella) vielä pyörityksiä; siivekkeiden kiertoja ja eteen lähetyksiä. Pikkumies oli kovin innoissan. Pienen tauon jälkeen menimme kepeille, ja aika nopeasti Pejk löysi hyvän pujottelurytmin. Autan sitä vielä kädellä, yleensä peruutan ensin ja muutaman kerran jälkeen vaihdan rintamasuunnan eteenpäin. Yleensä pujotellaan 4-10 kepin sarjaa. Kesken keppitreenin halliin tuli kaverini ja Pejk lähti muutaman haukun jälkeen painamaan ovelle päin. Onneksi kaveri on niin kokenut koiraihminen, että toimi juuri kuten toivoinkin, ja ajoi Pejkin pois. Kiitos Elina :)  Otin Pejkin kanssa vielä hieman pujottelua ja kontaktiharjoitusta. Kävelimme ovelle päin ja hienosti Pejk pysyi lähelläni, vaikka kovasti välillä mieli teki mennä moikkaamaan kavereita.

Seuraavaksi oli Xosmon vuoro. Ehdotin takaaleikkaustreeniä toiseksi pätkäksi ja se tehtiin. Tein Xosmolla ensin vain yhdellä hypyllä lähetystä ja takaaleikkausta, sitten yhden hypyn kautta ja lopulta samanlainen kuvio kuin Rollon treenissä. Hyvin toimi, kun pikkuhiljaa vaikeutti ja koko ajan toisti takaaleikkausta. Lopussa pystyin taas puskemaan päälle, ja Xosmo hyppäsi silti hyvin. Lopuksi otin vielä hieman tehotreeniä A:lla, nami oli pitkästä aikaa maassa, ja se selvästi lisäsi Xosmon vauhtia.

Uudeksi vuodeksi lähdimme maalle. Paukkuja kuului kaupungissa jo muutamana edellisenä iltana, ja koirat reagoivat niihin odotetusti: eivät mitenkään. Olen koko syksyn tarkkaillut Pejkin reagointia kovempiin ääniin, mutta se ei ole juuri säikkynyt mitään. Pejk kuulosteli vähän muutamaa ekaa kovempaa pamausta, mutta yritin elein viestiä sille, ettei niistä kannata välittää. Aattoiltana olimme vielä kaupungissa, kun enempi paukuttelu alkoi, mutta Pejk'kin oli jo ilmeisen tottunut, eikä välittänyt räiskinnästä. Yön olimme maalla, eikä siellä lähistöllä kovasti paukkunut.

Hyvää ja menestyksekästä vuotta 2008!