Toissa viikonloppuna oltiin treeniryhmän kanssa Mikon hallilla treenailemassa. Kepo oli kuvaamassa, ja täytyy sanoa, että teki kyllä taas hyvää (ja kipeetä) nähdä omaa menoa videolta. Ohjaus oli oikeesti aika kamalan näköistä, käsi pilkki ja kumartelin minkä kerkesin...

Sunnuntaina oli mielenkiintoinen päivä. Aamulla olin ensin hallilla treeniryhmän kanssa, menin vähän aiemmin ja otin Peksun ensin. Pikkukukon kanssa lähinnä riehuttiin, otettiin siivekkeiden kiertoja ja putkea. Vähän puomin alasmenoa ja keppejä. Ryhmäläiset alkoi tulla halliin, mutta ehkä viime kerrasta oppineena Pejk ei lähtenyt heti niiden luo. Pysy hallinnassa aika hyvin siihen asti kunnes joku puhutteli mua. Laitoin Pejkin kiinni seinään siksi aikaa, kun rakensimme radan. Yllättävän hyvin Peksu malttoi odotella, istui nätisti eikä juuri haukkunut.

Ryhmäläisten kanssa otettiin muutaman esteen pätkää edelleen kiihdytys-jarrutus-teemalla. Itse otin siihen meille aina yhtä vaikeaa sivuvetoa. Hitsi, että oli hankala saada Xosmo täydessä vauhdissa ohi esteestä ja hyppäämään se takaa. Meno parani vähän, kun tajusin (jälleen kerran), että parempi olla lähellä koiraa. Mutta ekoilla kerroilla Xosmo painoi täysiä räyhäten esteelle, ikään kuin sanoen, että joojoo, huuda sinä vaan, mä hyppään tän eka...

Hallilta ajettiin OKK:n hallille Haukiputaalle. Siellä oli agility-tuomarikokelaiden koulutuspäivä ja tarve tuomaroitaville koirille. Almakin oli messissä kiusaamassa kokelaita lentokontakteilla. Rata oli suht simppeli, Xosmo meni ensin. Jätkä luuli ihan kympillä, että ollaan kisoissa, ja teki juuri sen, mitä toivoinkin, eli hyppäsi A:lta kaaressa yli kontaktin. Rääkäisin jo lennon aikana, koska osasin odottaa sitä. Otin A:n uudestaan, nätisti meni alas asti. Toisella kiekalla muisti ottaa kontaktin kuten treeneissäkin, mutta kolmannella hyppäsi taas. Pidin kunnon saarna ja otin uudestaan. Saas nähdä oliko näillä mitään vaikutusta tuleviin kisasuorituksiin. Muuten radat oli Xosmolle helpot, käännökset ok ja eteni hyvää vauhtia.

Alma oli niin intopiukeena, kun tajusi pääsevänsä radalle, ettei tepinästä meinannut tulla loppua... Lähdöt olivat tosi hyvät, toko-treenit on selvästi parantaneet neidin paikallaanoloa. Eka radan meni jotenkin säästellen, ehkä pohjasta johtuen, kun ei ole paljon matolla mennyt. Sai kuitenkin tehtyä hylyn, kun ampui putken väärään päähän. Osasin sitä odottaa, mutta vaikka kuinka käänsin ja huusin, niin ei se bulldoggi käänny, jos on jotain lukinnut... Toisilla radoilla neiti päästeli sitten aivan hanat auki ja selvästi nautti :)

Pejk pääsi myös eka kertaa käymään vieraassa mattohallissa. Halli oli täynnä koiria ja ihmisiä, mutta pikkukukko oli tosi reippaana ja kuulolla. Olisi kovasti halunnut moikkailla kaikkia koiria ja ihmisiä. Kun Pejk oli tottunut paikkaan, treenattiin hieman kontaktin pitoa, sivulla istumista ja seuraamista. Seuruutin aika läheltä muita koiria, ja hienosti Pejk piti kontaktin. Katseli myös välillä radalla meneviä koiria, ja tuntui, että perään olisi pitänyt päästä... Pejk harjoitteli myös Alman kanssa häkissä oloa kun olin Xosmon kanssa radalla. Viime aikoina Pejk on malttanut odottaa vähän paremmin kuin aiemmin, nytkin huusi ja raapi ensin, mutta rauhottui sitten hieman. Oli silti aika tärinässä ja läähätti, kun tulin takaisin. Pitäisi treenata tuota odottamista enemmän, Pejkin on tosi vaikea rauhoittua, etenkin, jos teen samanaikaisesti Xosmon kanssa jotain.