Viime viikonloppuna oli tarkoitus olla Turussa näytelmissä, mutta flunssa kaatoi minut sänkyyn, joten en harmikseni päässyt reissuun enkä tekemään yhtään mitään muutakaan. Pejkin kanssa on hieman yritetty tokoilla sisällä, lähinnä nyt on treenauksen alla nouto. Pikkukukkohan on aina kantanut mielellään ja välillä vähän turhankin mielellään kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Vuodenvaihteen jälkeen Pejk perusti omatoimisesti Pejkin käytettyjen rakettien kuljetuspalvelun. Ohessa kuljetettiin myös kaikki muu, mitä sulanut lumi paljasti altaan. Kestosuokkareita ovat myös mun kaikki lapaset, hanskat ja kintaat. Pejkille oli tästä kuljetusinnosta johtuen jo varsin nuorella iällä pakko opettaa kiitos-käsky, jotta kotiin ei kertyisi kovin isoa vuorta keppejä, muovipulloja, käytettyjä nenäliinoja, tölkkejä, tyhjiä tupakka-askeja, mäyräkoirien kuoria, karkkien kääreitä jne. Koska emäntä ei ollut kovin innokas koskemaan Pejkin aarteisiin, opetettiin Pejk pudottamaan esineet maahan ja tästä se sai palkaksi namin... Toko-harrastajat jo aavistavatkin mikä on tulos, kun tätä käytösmallia vahvistetaan melkein puoli vuotta. On sitä ihminen tyhmä.

Nyt Pejk siis sylkee kaiken pois suustaan heti, kun huomaa, että olen esineestä jotenkin kiinnostunut, koska esineestä luopuminenhan meinaa namia. Nyt ollaan yritetty treenata siis kovasti esineiden pitämistä, mutta kovin on hankalaa. Pejk on varsin kärsimätön pikkumies, tekee siis kaikkensa ja _nopeasti_ saadakseen namin. Siedätystä on nyt tehty repimisleikkien jatkumona, eli ensin revitellään lelulla ja sitten käsketään Pejkiä istumaan lelu suussa, tai heitetään lelu vähän matkan päähän ja yritetään saada Pejk tuomaan se käteen asti. Välillä onnistuu paremmin, välillä huonommin.

Tiistaina Pejk oli messissä valmennusryhmän treeneissä. Ehti ennen treenejä kurvailemaan muutaman putken ja menemään puomin alastulon pari kertaa. Treenien jälkeen otin vielä parkkiksella tokoa. Pejk harjoitteli perusasentoa, seuraamista ja luoksetuloa. Ja sitä lelun pitämistä. Välillä pikkumies kuulosteli hallista kuuluvaa haukuntaa, mutta keskittyminen ja häiriönsietokynnys on kyllä kasvaneet selvästi.

Pejk täytti viime viikolla 8 kk. Pennun käytöstä on kyllä ihana seurata. Se on niin impulsiivinen ja aito verrattuna vanhoihin partoihin. Tekee aina täysillä ja usein liiemmin ajattelematta... Emännän ärsytyksen tasoa nostaa se, että Pejkin pitää edelleen usein päästää yksi wuh, kun kohtaamme vieraan koiran. Ihmisten ohitukset on pääasiassa jo hyvällä mallilla, mutta ne muut koirat... Pejkin hallittavuus sen irtiollessa on myös parantunut, muutamassa tilanteessa, joissa vieras koira on tullut yhtäkkiä mutkan takaa, olen saanut sen aiempaa nopeammin luokse ja hallintaan.