Tällä viikolla olen lenkkeillyt koirien kanssa päivälenkit erikseen. On varsin paljon rentouttavampaa lenkkeillä yhden kuin kolmen koiran kanssa... Samalla voi treenata tokoa jokaisen kanssa ilman että toiset kärkkyy nameja. Ja Pejkin kanssa ohituksia, niihin on paljon helpompi paneutua, kun ei ole muita. Luulen, että koirat myös nauttivat, kun saavat olla minun kanssa kahden. Paitsi Xosmo, jokä käy välillä pyörimässä jaloissa ja haukkumassa minua, kun ei ole muita komennettavia.

Pejkin kanssa ollaan otettu sivulletulon tehotreeniä, kun pikkumies oli kehitellyt sellaisen oman variaation sivulletulosta... Yleensä mulla on ollut nami vasemmassa kädessä, ja yhtäkkiä huomasin, että Pejk tulee sivulle niin, että nostaa etujalkoja vähän ilmaan, laittaa kuonon kiinni mun käteen ja pyöräyttää pyllyn mun viereen. Osaa tehdä sen varsin nopeasti ja nätisti, mutta ehkä se ei kuitenkaan ole sellainen tapa mikä on mun mielestä paras. Siispä nami oikeaan käteen ja käskemään pulia sivulle. No mihinkäs se namin perässä meneekään... Oiken käden luo tietenkin. Sain naksutella kerran jos toisenkin, ennen kuin pikkumies alkoi pyörähdellä varmasti oikealle (eli vasemmalle) puolelle.

Maahanmeno oli meillä pannassa useamman viikon kokonaan, koska se oli Peksun mielestä se kaikkein paras ja mukavin ja varmin temppu jonka hän osaa. Tarjosi sitä siis jatkuvasti, sanoin tai en sanonut mitään. Tällä viikolla päätin palautella vanhaa temppua mieleen, ja Pejk oli etten sanoisi hölmistyneen näköinen, kun kuuli käskyn. "-Ai ihanko oikeastiko maahanko??" "-Ai minäkö, nythetikö?" Meni ensin aika varovaisesti maahan, ja sivulla maahanmeno oli kärsinyt tauosta, eli peruuttaa istumasta maahan vanhan mallin mukaisesti.

Ulkona ollaan otettu namilla eteenistumisia, siinä asento hyvä ja tiivis niin kauan kuin mun käsi on oikeassa kohdassa... Pitää kohta alkaa miettiä eri tapoja treenata, että saan käden pois ohjaamasta ja koira tajuaa paremmin mitä tekee. Paikallaan istumista ollaan harjoiteltu myös, aika lyhyillä välimatkoilla ja ajoilla vielä, voisi tehdä enemmän. Patukan kanssa ollaan riehuttu ja haettu hyvää virettä. Tosi kivasti Pejk on patukkaan syttynyt ja taistelee siitä. Tänään ja eilen otin patukan kanssa seuraamista, ja tänään mentiin jo melkein 10 askelta tosi tiivistä seuruuta :) Treenasimme lastenleikkipuiston vieressä, ja Peksu otti siellä leikkivistä lapsista hieman häiriötä. Välillä piti kuulostella niiden ääniä ja katsella niihin päin.

Xosmon kanssa ollaan myös muisteltu tokoa, voi kun se on niin helppo ja valmis Pejkin verrattuna... Seuraamista ollaan hiottu ja jääviä liikkeitä, etenkin seisomista. Tällä hetkellä istuminen näyttäisi olevan Xosmolla pop, eli tarjosi ensin niin seisomis- kuin maahanmenokäskyynkin istumista. On se jännä, että Xosmolla ei ole koskaan olleet kaikki asennot samaan aikaan yhtä varmoja. Onhan noita käskyjä tullut uudelleen opetettua, että siinäkin voi olla syy. Tänään hinkattiin myös luoksetulon perusasentoa... Oikeesti, tätä Xosmon kanssa on pitäny treenata _aina_. Luoksetulo on yksi sen lempiliikkeistä, ja tulee yleensä niin kaasu pohjassa, että loppuasento kärsii, kun haluaa vain nopeasti palkan, eikä malta tehdä liikettä kunnolla loppuun asti. Jos etäisyys on alle viisi metriä, on loppuasento ok, mutta pidemmällä matkalla ei useimmiten. Otettiin myös ohjatun suuntia kosketusalustoilla ja puolilla välimatkoilla. Ei yhtään epäröintiä :)  

Alma ei ole tällä viikolla pakkasista johtuen juuri halunnut nenäänsä ulkona näyttää. Tokoa ollaan otettu kerrostalon ala-aulassa, jossa on juuri siihen sopiva, hyvä matto... Madame on käynyt kovin kierroksilla, eikä keskittyminen ole vielä ollut parasta. Ollaan otettu lähinnä paikallaan istumista ja luoksetuloa, haettu rauhaa ja oikeaa perusasentoa. Maahanmenoa Almakin meinaa tarjota turhan herkästi, se on siis toistaiseksi pannassa.