Eilen käytiin Pejkin kanssa hieman treenailemassa. Nameina meillä on yleensä atrian lihapullia, mutta ne loppuivat lauantain Kemin reissulla, joten suuntasimme läheiselle parkkikselle vain nännikumin kanssa. Rakensin Peksulle ruudun. Lämmittelimme hieman lelulla ja jätimme sen sitten yhdessä ruutuun. Pejk ei olisi millään halunnut lähteä pois ruudusta, eikä varsinkaan istua ennen lähettämistä. Istu-käskyn kuullessaan tapitti minua ja nuuskaisi kättäni. Uusi käsky. Edelleen tapitusta ja parin askeleen pakitus -joojoo, mutta oliko sulla namia? Ja sitäpaitsi haluaisin mennä tuonne ruutuun. Hieman piti inspiroida, että sain herran istumaan noin viidennen käskyn jälkeen. Lähetys ruutuun oli jälleen helppo, matkaa oli noin 15 metriä. Otimme toistoja, eikä ruutu ollut mikään ongelma niissäkään -ainoastaan se istuminen ennen lähetystä. Mielessä kummitteli jo möröt siitä, miten Pejk ei koskaan tule saamaan edes alosta ykköstä, kun ei istu käskystä...

Summasummarium pikkukukolle on siis namit mieleisempiä ja olen antanut niitä sille ihan liikaa, eli ei halua totella, jos huomaa, että nameja ei ole. Pitämällä taukoa ja huomioimattomuudella sain Pejkin istumaan, mutta siihen meni mielestäni turhan kauan aikaa.

Ruudun päälle otettiin vielä seuraamista, joka toimii lelun kanssa hyvin.