Sunnuntaina vedettiin Xosmon kanssa Pietarsaaressa kolme agility-starttia. Takaraivossa jyskytti edelleen tuplanollapakko, edellisissa kisoissa tippuneet rimat sekä A:n pomppukontakti--- Ja ehkä vähän edellisen illan viini ja vähillä unilla nukuttu yö... Ekalla radalla en ollut ihan skarpimmillani, heti toinen rima tipahti, kun ohjaus oli myöhässä. Vähän myöhemmin kaarteessa Xosmo hyppäsi siivekettä päin niin, että se kaatui, lisäksi tuli vielä putkelta kielto--- Oli hieman itsensä kokoamisen paikka. Päätin, että jätetään turha kilpajuoksu, ja yritetään tehdä varma pakkonolla. Eli, ei tiukkoja kääntämisiä, ei vedätyksiä, kontaktit varmistellen. Resepti puri kuin purikin kahdella seuraavalla radalla, ja molemmilta napsahti nolla. Hankala oli itselle viedä tavallaan hitaasti ja kontrolloidusti, mielummin painan kyllä täysillä. Mutta pääasia, että ne nollat on nyt kirjassa. Piti vielä kotona tsekata, että onhan ne siellä oikeesti. On ne :)

Pejk oli kisoissa maskotin toimessa varsin reippaana. Sen vieraiden koirien kommentointi haukkumalla on koko ajan vähenemään päin, ja saan siihen aina vain nopeammin ja paremmin kontaktin, tosikiva. Treenailtiin hieman tokon perusjuttuja tauoilla, ja käytiin muutamilla esteillä. Pujotteluun hetsasin Pejkiä kunnolla, ja se saikin pitkästä aikaa mukavan, tasaisen ja nopean rytmin päälle. A:lla ja puomilla otin ensin vain alasmenoa, jotka Pejk osas jo tosi varmasti. Otin molemmat esteet myös kokonaan pari kertaa, ja Pejk meni ne hienolla draivilla. Puomilta lensi taas ekalla kerralla alas, kun painaa niin lujaa ja sitten menee jalat solmuun... Ei oltu puomia nyt otettu varmaan yli kuukauteen, koska meni sen mun makuun ihan liian hitaasti, ja ehdin jo ajatella, että nyt se ei mene sitä enää ollenkaan, kun taas lensi alas, mutta niin vain Pee paineli heti uudestaan vauhdilla puomille. Jalat tuntuivat olevan paremmin hallinnassa kuin vielä pari kuukautta sitten.