Kun hää oli aivan peen...

Pejk luultavasti oikealla.

Valkopaitainen pikkumies ekaa päivää kotona.

Lisänimi pikkupiraja keksittiin aika pian.

Pejk täytti eilen vuoden. Muistan, kun näin pennut ekan kerran, kun ne oli reilun viikon ikäisiä. Eihän niistä silloin vielä juuri mitään nähnyt, mutta jotenkin pidin sitä valkopaitapentua jo silloin sylissä. Pentutestin jälkeen oli aikalailla jo selvää, mikä pentu minun mukaan lähtisi.

Pejkin luonne on ollut aika pitkälle sitä, mitä odotinkin. Sillä on ihan mukavasti temperamenttiä, mutta joskus se voisi kanavoida sitä vähän eri tavalla... Se on Xosmoon verrattuna ihanan avoin ja ihmisrakas, mutta on hanakampi kommentoimaan asioita haukkumalla kuin Xosmo. Tai sitten puleja on vain vaikeampi saada hiljaiseksi, kun niitä on enemmän kuin yksi. Pejk on myös paljon itsenäisempi kuin Xosmo, mikä on minun mielestä jopa hyvä asia. Xosmon ainainen perässä hiihtäminen on joskus hieman häiritsevää. Pejk viihtyy yksin esim. pihalla, mutta hakee kyllä myös kontaktia. Viime aikoina sitä on kylläkin joutunut silloin tällöin muistuttamaan, että kutsuttaessa tullaan heti eikä kohta, mutta ehkä se menee murkkuiän piikkiin.

Kaiken kaikkiaan Pejk on ollut varsin helppo pentu. Olen joutunut kuitenkin pikkuhiljaa hyväksymään, että siitä ei tule minkään sortin valiokoiraa, koska sillä edelleen on vain yksi kives. Jossain vaiheessa asia kirpaisi, mutta nyt olen jo päässyt sen yli. Tittelit on vain titteleitä, ja Xosmollahan niitä on Pejkinkin edestä.

Ikävin asia meidän yhteiselossa on se tosiasia, että Xosmo ei oikein vieläkään halua hyväksyä Pejkiä, vaan hyökkäilee sen päällä varsin aggressiivisesti säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta etenkin silloin, kun kokee, että Pejk saa enemmän huomiota kuin se itse. On kuitenkin varsin selvää, että pentu saa joskus enemmän huomiota kuin Xosmo, koska pentua pitää enemmän opastaa ja ohjailla eri tilanteissa, jotka Xosmolle ovat jo rutiinia. Hyökätessään Xosmo käy tosi kuumana, eikä meinaa lopettaa, vaikka Pejk menee karkuun ja alistuu. Nämä on tosi inhottavia välikohtauksia, jotka on laittaneet minut miettimään, josko Pejkin olisi parempi olla jossain muualla... En tietenkään haluaisi siitä luopua, sillä on niin ihana luonne, mutta on ikävä katsoa Xosmon hyökkäilyjä.