Kaikenlaista on tullut tehtyä; treenattua ja kisattuakin, mutta päällimmäisenä oli huhtikuussa mielessä muutto... Koiratkin pakattiin messiin.

Nyt se on onneksi takanapäin, ja uusi kämppä on lähempänä hallia ja treenikavereita, eli treenailemassa voi käydä harva se päivä. Xosmon kanssa ollaan treenailtu harvakseltaan ja käyty jokunen kisa. Huhtikuussa tuli Kokkolan kisoista kauden eka nolla, ja oli kyllä aikamoinen helpotus. Nyt vain tuplanollajahdissa tuntuu, että ei saa edes pakkonollia tehtyä... Oman seuran vappukisoissa oltiin toisena päivänä kisaamassa, tuloksena hylky ja vitska. Eka radalla pudotti ekan riman. Kolmantena esteenä oli A, josta taas loikkasi komeasti kontaktin yli. Palautin kontaktille, joten siitä hylky. Kokkolassa teki saman ekalla radalla ja sielläkin toruin ja palautin kontaktille, mutta muisti sen sitten tasan sen päivän toisella radalla, kun nyt taas pomppi. Vappukisojen toisella radalla oli alussa pitkä suora putki, ja sen jälkeen suorassa linjassa hyppy. Jäin putkella pahasti jälkeen, enkä saanut Xosmoa irtoamaan hypylle, vaan se kääntyi minua päin ja ajautui ohi esteestä... Oli aika epätoivoinen olo radan jälkeen. Jos koira ei about seitsemän agi-vuoden jälkeen tajua minun liikkeellä ja kädellä tehostettua eteen-hyppy -käskyä, niin onko meillä mitään toivoa... A:n kontaktilla oli sitten tietenkin kuulolla.

Toukokuussa on vielä useammat kisat tulossa, pitäisi vain saada oma jähmeä olo pois. Tilannetta ei yhtään helpota se, että tuplanolla jyskyttää takaraivossa, ehdin jo miettiä, josko kannattaa ollenkaan ilmoittautua SM-reissulle...

Eilen valmennusryhmän treeneissä meni kohtalaisesti, pääsin hyvin liikkumaan, mutta Xosmo ei tuntunut yhtään kestävän vedätystä, vaan pudotti rimoja, jos olin liian kaukana tai hetsasin. Pitäisi varmaan ottaa taas hyppytehotreeniä, kun tuntuu rimat kolisevan turhan herkästi.

Lentävä unkarilainen.