Sillä on pitkä nokka...

... ja pitkät koivet...

...ja se saa nukkua sohvalla, vaikka muut koirat ei saa. Mun porukoiden vizsla Asla tuli meille muutamaksi viikoksi, kun porukat lähti kesälomalle. Olen huomannut, että Aslan kanssa ei mene enää niin usein hermo kuin joskus aiemmin. Ehkä lähentyvä viiden vuoden ikä alkaa oikeasti hieman rauhoittaa tätä koiraa. En aina oikein jaksa sen käsittämättömän levotonta sielua enkä erittäin usein heiluvaa piiskahäntää, jonka iskut sattuu eniten aamuisin, kun menee yöpaidassa vessaan... Yllättävän hyvin maalaiskoira osaa olla kaupungissa, mitä nyt seisoo pikkulintuja puistossa ja murisee rappukäytävän äänille. Ja yllättävän hyvin menee koirankin kokoinen koira tässä meidän pikkukaksiossa.