Viime viikolla yritin hieman kanavoida omia ajatuksia pois Pejkistä ja kävin jonkun kerran treenaamassa Xosmon ja Alman kanssa. Myös turbo-Alma on ilmoitettu ensi lauantain seuranmestaruuskisaan, luvassa kaahotusta ja täydellistä hallitsemattomuutta, jos treeneistä voi jotain päätellä. Ennen neiti A on malttanut sentään treeneissä pysähtyä puomille, nyt ei meinannut olla siitä tietoakaan...

Xosmo on mennyt treeneissä ihan ok, hypyt on paremmat kuin aiemmin kesällä. Viime lauantaina oltiin Kemissä kisaamassa. Toivoin Rovaniemellä olleen hyvän kisafiiliksen ja -rytmin jatkuvan, mutta toisin kävi. Jotenkin olin radoilla hukassa, en siellä missä olisi pitänyt, vaan liian edellä koiraa ja melkein törmäilin esteisiin, kun ajauduin liian lähelle niitä. Eka radalta otin hylyn, kun Xosmo tippui keinulta, enkä katsonut mitä tuomari näytti (=vitska) ja otin keinun uudestaan. Yksi rima tippui kyllä myös. Hyppyradalla tippui myös yksi rima tutunlaisessa paikassa, eli hyppysuoran päässä täydessä vauhdissa kääntyminen ei ole Xosmon vahvuuksia -tai minun. Kolmannella radalla Xosmo lipsahti väärälle hypylle, kun olin taas liian kaukana edellä, enkä saanut käännettyä. Positiivista oli edelleen hyvät hypyt ja A:n kontaktilla kuulolla olo.

Pejkin olo uudessa kodissa ei ole alkanut ihan ongelmitta, mutta menee toivottavasti koko ajan parempaan päin. Ikävä on välillä sanoinkuvaamaton---