Rastamania on viettänyt kesälomaa, josta jopa neljä päivää täysin ilman koiria..! Se oli suoritus se, mutta tuli tarpeeseen. Koirat ovat olleet mukana siellä sun täällä, ottavat kaikki reissaamisen onneksi kovin lunkisti, nukkuvat ja syövät normaalisti joka paikassa. Jopa Käpyn yölliset huutokonsertit jäivät reissun päälle. Nyt se on ollut muutaman viikon huutamatta, välillä käy portilla piippaamassa.

Maisa kävi heinäkuussa Oulun toisessa näyttelyssä, ollen hienosti paras narttu, plakkariin tuli myös eka serti.

Xosmon kanssa olimme tuona viikonloppuna karsinnoissa ja jäimme siltä reissulta Pietarsaareen, jossa piti käydä katsomassa Vinnin pentuja. Kovasti olivat tomeria ja persoonallisia tyttöjä. Yksi näistä söpöläisistä muutti Ouluun, ihan melkein meidän naapuriin :)

Pietarsaaressa käytiin myös yhtenä iltana mätsärissä. Muut saivat minut ylipuhuttua ilmoittamaan myös Xosmon veteraaneihin. Mätsäriuran voi kuulemma korkata myöhemmälläkin iällä. Parikilpailussa Xosmo taisi voittaa aika helposti sokean ja kolmella jalalla kinkkaisevan kilpatoverinsa, mutta paras veteraani -kehässä oli jo varteenotettavia kilpakumppaneita. Niin vain Xosmosta kuitenkin leivottiin paras vetsku, mikä velvoitti jäämään BIS-kehään. Xosmo oli ollut näyttelyhihnassa muistaakseni reilut viisi vuotta aiemmin, eikä mitään kehäkäyttäytymistä ollut todellakaan harjoiteltu, löysällä hihnalla mentiin niinkuin aina ennenkin. Ihan kivasti X esiintyi, mitä nyt meinasi kuumentua omasta mielestään hitaasta lönkyttelystä ja yritti jatkuvasti tällätä takapuoltaan minun vasemmalle sivulle, jotta voitaisiin tehdä jotain järkevää... Luuli raukka varmaan olevansa toko-kokeessa :p

Paras vetsku...

Väsähtänyt pulijono.

Mätsärissä piipahti myös Pejkin sisko Myy. Hieman oli neiti muuttunut pulimaisemmaksi vuoden takaisesta. Viime kesänä profiili oli tämä:

Ja tämänhetkinen look:

Yritin hieman aktivoida Xosmoa ennen BIS-kehää, mutta aika kuumana se kävi kehässä, puhkui aina liikkeessä... Se ei kai tuomaria haitannut, koska Xosmo oli lopulta BIS-1!! Täytyy sanoa, että naurusta ei meinannut tulla loppua meidän porukassa, kun saatiin palkinnot kasaan. Koiranruokaa oli melkein 10 kiloa, lisäksi koirankeksejä, pikkuleipiä, työkaluja, mukeja, kukka, pokaaleja ja sokerina pohjalla aurinkotuoli... Ja minähän olin junalla menossa takaisin Ouluun---

Emäntää naurattaa palkintokasa...