Kesäloma on mennyt lähinnä reissun päällä. Ensin käytiin Käpyn kasvattajan luona, missä Käpy pääsi ensimmäistä kertaa ottamaan tuntumaa fasaaneille. Oli jänskää seurata sen nenän käyttöä. Myös siellä näki, että Käpy on selvästi herännyt riistalle. Hienoa oli, että saatiin ihkaensimmäinen riistatyön tapainen tehtyä, eli Käpy otti ekan kunnon seisonnan ja nosti linnun hienosti käskystä ylös.

Loppukesän paras uutinen oli ehkä se, että Maisa ei ollut kantavana. Olipa ihana päästä taas treenailemaan sen kanssa kunnolla :) Saman tien laitoin myös muutaman kisailmon menemään, en kyllä ole ihan varma miksi, koska kesän treenaamattomuus ei ainakaan ole lisännyt suoritusvarmuutta...

Kävimme myös kepon kanssa Etelä-Suomessa lomailemassa reilun viikon kahdestaan. Kyllä ihmisen pitää olla edes yksi viikko vuodessa ilman koiria... Itselle ainakin teki hyvää. Etelän reissun jälkeen suuntasimme Käpyn kanssa pohjoiseen vaellukselle. Tarkoituksena oli viettää laatuaikaa Käpyn kanssa ilman puleja. Toiveena oli myös, että reissu hieman venyttäisi Käpyn napanuoraa Maisaan ja kasvattaisi nuoren koiran itseluottamusta. Ennen reissua Käpy kävi lonkkakuvissa. Tuloksena oli B/C. Ensin olimme kovinkin pettyneitä tulokseen, mutta nyt olemme jo ehkä pystyneet kääntämään asian niin, että kyllä noilla aivan hyvin harrastamaan pystyy, vaikka parasta mahdollista tietenkin toivottiin. Kyynärät oli terveet, 0/0.

Käpy poseeraa tunturissa.

Vaellus kyllä laittoi Käpyn koville, ei niinkään fyysisesti, mutta henkisesti. Etenkin alussa se piippaili ja oli levoton, ikään kuin pallo hukassa ilman muita koiria. Se myös selvästi aristeli ja pelkäsi vieraita ihmisiä vaelluksen aikana. Yleensä vastaantulijat eivät kiinnosta sitä pätkääkään, mutta nyt tilanne oli ilmeisesti Käpyn mielestä outo ja harvakseltaan vastaan tulleet vaeltajat pelottavia. Toivottavasti käytös jää nuoren koiran väliaikaiseksi häröilyksi...

Juomatauko tunturien välisessä lammessa.

Kävelimme osan matkaa reittien ulkopuolella, mutta lintuja ei valitettavasti paljon näkynyt.

Käpy seisoo taukopaikalla kuukkelia -paremman puutteessa...

Kodan vahtina.

Fyysisesti Käpy jaksoi tosi hyvin, vaikka kantoikin osittain omat ruokansa. Ainoastaan viimeisenä aamuna Käpy oli selvästi jäykkä, mutta edellinen päivä olikin ollut vaelluksen rankin ja kilometrit varmasti jo painoivat. Loppua kohden Käpy alkoi myös paremmin käyttää pysähdystauot lepäämiseen.

Tirsat tunturissa.

Isäntä ja koira.