Maisan kanssa jatkettiin kisauraa toisissa virallisissa kisoissa elokuussa. Maisa mitattiin toistamiseen ja samalla lopullisesti mini-koiraksi. Pienihän se on, no can do. Joku tulos saatiin kisoista aikaiseksi, mutta myös hylkyjä, koska Maisa otti pujottelusta kieltoja, juoksi vain kepeistä ohi ja haukkui. Muuten olin Maissiin ja erityisesti sen vireeseen tosi tyytyväinen, kierrokset nousi kisapaikalla mukavasti. Kontaktit onnistui kisoissa hyvin, itse ohjasin sen ehkä jopa liian hätäisesti niiltä pois.

Kisojen jälkeen seuralle oli tullut uudet ohjurit ja ajattelin, että Maisan pujottelun aloituksen epävarmuus laitetaan niillä kuntoon. Kuinkas ollakaan, neiti herkkis ei sitten lopulta suostunut pujottelemaan enää ollenkaan, kun muutaman kerran oli tullut useampia epäonnistumisia ohjureiden kanssa (Maisa reagoi treeneissä aina voimakkaasti muuttuviin tekijöihin). Piti siis todella pitää tuumaustauko ja pohtia, miten pujottelun kanssa olisi järkevää edetä. Periaatteessa Maisa oli hakenut pujottelun ja pujotellut itsenäisesti ihan hyvin, mutta kun sillä kesän jälkeen on kierrokset agilityn suhteen nousseet, ei se korkeammassa vireessä enää pystynytkään keskittymään pujotteluun, vaan juoksi treeneissäkin siitä ohi ja haukkui minulle. Päädyin palaamaan pujottelun treenauksessa taaksepäin ja otin käyttöön puolikkaan pujottelun ja hihnan, jotta Maisa saisi helpommin onnistumisia. Se on siis todella herkkä koira, jolla epäonnistumiset vaikuttavat helposti vireen laskemiseen ja itsevarmuuteen. Pikkuhiljaa pujottelun hakemista on nyt siis rakennettu syksyn aikana uusiksi ja pikkuhiljaa se on jopa alkanut tuottaa tulosta... Huhhuh, helpolla ei tuo koira minua päästä mistään.

Maisa täytti elokuussa 2 vuotta ja alkaa olla jo ihan pulin näköinen. On kyllä luonteensa puolesta edelleen kovin narttumainen, herkkä ja kova samaan aikaan. Nyt kuitenkin on alkanut tuntua, että meidän yhteistyöllä on ehkä sittenkin toivoa... Minä meinaan vain olla vähän turhan temperamenttinen kouluttaja Maisalle.

Maisa & Xosmo.

Xosmon vointi on aiheuttanut syksyn aikana vähän murhetta. Isommat ongelmat ovat tulleet sen jälkeen kun muutimme tähän asuntoon viime keväänä. Luulen, että syynä on varsin liukas parkettilattia. Xosmo on aina ollut peruskiihkeä luonteeltaan, eikä osaa esim. nousta ja lähteä liikkeelle rauhassa... Tempoo siis itsensä täydestä unesta suoraan liikkeeseen, vaikka sen yrittäisi kuinka varovasti herättää. Liukkaalla lattialla pito ei tietenkään ole kovin hyvä ja jalat leviävät joka suuntaan. Nyt se on ollut kovin jäykkänä ja jumissa sekä edestä että takaa. Hierojan määräyksestä olen yrittänyt pitää sitä rauhallisena myös ulkona, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että Xosmon pitää olla koko ajan kiinni. Irtiollessaan se ei ole jotenkin koskaan totellut sitä hitaasti-käskyä... On ollut todella kurjaa pitää liikkumaan luotua koiraa pakolla rauhallisena. Tuntuu, että Xosmo ei ole oma itsensä, jos se ei saa liikkua vapaana. Vatkattu on ja jumpattu, toivotaan että tila siitä paranee.