Tänään hallilla Maisan ja Käpyn kanssa. Maisan kanssa ensin. Neidillä vire aika nollassa ja itse vielä pahensin asiaa vaatimalla liikaa niin, että jouduttiin ottamaan toistoja ja vire laski entisestään... Pujottelu meni kerran hyvin, toinen kerta oli jo tosi hidas. Otin oikeilla kepeillä, Maisa hihnassa. Ainoa asia, mistä hieman innostui, oli A. Otin ensin puomilla alasmenon kertausta, valui ensin läpi ja pysähtyi sitten liian ylös istumaan... A:lla pysähtyi kohtalaisesti, hieman annoin hihnalla tukea. Treeni-into Maisan suhteen laski kyllä taas aika tavalla. En tiedä voiko olla taas jotain juoksun jälkimaininkeja, mutta itseä tympäsee todella, kun koira ei syty.

Jos Maisa on se yö, niin Käpy on päivä, ainakin agilityn suhteen. Virtaa ja virettä riitti, välillä meni vähän ylikin. Otin hyppypätkää, jossa alussa pimeän putkikulman haku itsenäisesti, parin haahuilun jälkeen löytyi. Muuten ok pätkä, paitsi itsellä oli ohjauksen kanssa välillä kiire. Pujottelua tehtiin myös oikeilla kepeillä, Käpy meni tänään tosi hienolla rytmillä ja vauhdikkaasti. Puomin alasmenolla valui ensin läpi, taisi käydä vähän kuumana. Muut toistot hyviä, paitsi ihan ei vielä kestä mun juoksemista.

Armin kanssa oltiin viikonloppuna Jarin teemakoulutuksessa. Oli hyödyllinen, sain taas hyviä muistutuksia Armin ohjaamisen rytmistä. Pitäisi pitää pää vieläkin kylmempänä ja säädellä omaa liikettä paremmin, sain konkreettista näyttöä siitä, miten hyvin Armi siihen reagoi. Todettiin kuitenkin, että eteenpäin on menty, rimoja tippui vain muutama, kun viime talvena lensi vielä siivekkeetkin... Tänään vielä treenit, viikonloppuna vedetään neljä starttia. Tavoitteena säilyttää viime kisoissa löytynyt rytmi ja pitää kontaktit hyvinä. Xosmokin on ilmoitettu :o Enää pitäisi leikata turkki ja käydä vähän näyttämässä koiralle esteitä reilun kahden kuukauden tauon jälkeen. Tavoitteena nollia tiätty :p

Tammikuussa tuli reenailtua vaihtelevasti ja kisailtua jonkin verran. Pakkaset ja omat sairastelut hieman rajoittivat etenkin reenailua. Positiivinen kehitysaskel sekä Maisalla että Käpyllä nähtiin viime viikolla pujottelussa. Maisa meni pujottelua suorilla kujakepeillä hienosti, itse taas töpeksin hihnan päässä niin, että hihna jäi jumiin keppeihin. Koira oli tietenkin ihmeissään, joten otin hihnan kokonaan pois ja niin vain neiti pujotteli kepit hyvällä rytmillä loppuun saakka. Käpyn kanssa taas testattiin pujottelua kujakeppien sijaan oikeilla kepeillä ja hyvin toimi niilläkin, ehkä seuraavaksi uskallan siltäkin jättää hihnan pois. Keinulla Käpy meni vähän takapakkia, hyppäsi muutaman kerran kesken kaiken sivuun. Aiemmin oli mennyt ihan ok, en tiedä johtuiko epäröinti tauosta vai mistä, mutta palattiin taaksepäin ottamaan keinua osissa. Maisalla keinu pöydän kanssa ok.

Tokoa ollaan otettu edelleen lähinnä sisällä, Maisa on tehnyt vaihtelevalla innolla, mutta on alkanut paremmin sietää portin takana häiriköivää Käpyä. Käpyn nouto taas on vihdoin ja viimein alkanut edistymään, kantaa kapulaa jo lupaavasti. Samoin perusasentoon tulo on parantunut, eikä juuri tarvi siinä enää apuja. Seuraamisen on hiffannut aika hyvin ruokakupin avulla.

Kisoissa tuli tammikuussa käytyä Armin kanssa. Eka oli Kemissä pakkasrallia ja sitten viime viikonloppuna Okk:n kisat. Kemissä tuntui, että kisa-asenne loksahti viimein paikoilleen ja nollat oli aika lähellä, tuloksena hyl ja kaksi vitskaa. Okk:lla keräsin sitten asenteen kasaan heti eka radalle ja nollahan sieltä lätkähti ja menolippu kakkosiin. Oli kyllä iso helpotus, nuo ykkösen kaahotusradat ei ehkä ole ihan niitä helpoimpia mennä kohtuu nopean ja kohtuu hyvin irtoavan koiran kanssa... Eka kakkosen rata ei tuntunut pahalta, mutta Armi pääsi karkaamaan putkeen, joten tuloksena hyl. Muuten pyöri hyvin.

Sitten tammikuun päivänsankariin: Xosmo täytti 10 vuotta. Jotenkin en voi käsittää, että se on jo niin vanha... Olen miettinyt, että mikä Xosmossa olisi erilaista kuin esim. viisi vuotta sitten, mutta oikein mitään ei ole tullut mieleen. Toki pitkistä lenkeistä ja treeneistä palautuminen on hidastunut, mutta temperamentti ja tahti ei ole ainakaan vaimentunut... Sama äänekäs ja vahti-intoinen jurottoja se on kuin aina ennenkin. Maailman paras puli minulle.

...tälle vuodelle tapahtui viime viikonloppuna Kajaanissa KV-näyttelyssä. Itsestä vähän tuntui, että juuri ja juuri oli ehtinyt Messarista toipua, mutta mukava oli silti käydä. Maisa esiintyi ekaa kertaa nuorten luokassa. Hieman likkaa jännitti, kun saavuimme näyttelypaikalle, häntäkin laski hetkellisesti. Jotenkin Maisa onnistui Bratislavan reissulla säikkymään koirapaljoutta niin, että kammoa on jäänyt. Sisällä hallissa Maissi kuitenkin reipastui nopeasti. Ja kehässä oli taas uskomattoman helppo kaveri. Se vain ravaa ja seisoo niinkuin kuuluukin :o Tuomarikin taisi tykätä, tuloksena oli PN1, sert ja cacib. Tico oli ROP. Tuomarina oli Päivi Eerola.

Maisan arvostelu: Hyvin narttumainen kokonaisuus. Tasapainoinen rakenne. Siro luusto. Miellyttävä pää, jossa kauniit silmät ja hyvä kuonon pituus. Pitkä kaula. Hyvinkehittynyt runko ikäisekseen. Sopivat kulmaukset ja mittasuhteet nartulle. Lupava karvapeite. Miellyttävä käytös. Esitetään edukseen.

Omaa ja koirienkin pakkaskestävyyttää on koeteltu jo viikon verran. Agi-treeneistä on voinut lähinnä haaveilla, Käpyä olen aktivoinut olohuone-tokolla. Hieman meinaa neidillä olla tylsää, kun Maisa on edelleen pohjoisessa. Linn-puli kävi viikonloppuna onneksi viihdyttämässä Käpyä, hyvät leikit olikin. 

Sisällä ollaan treenattu perusasentoon tulemista, seuraamisen askelia ja käännöksiä, kaukoja, ohjatun suuntia ja noutoa. Perusasentoon tuleminen on ihan kivalla mallilla, Käpy on alkanut käyttää takamustaan siinä hyvin. Seuraamisessa muutamat askeleet onnistuvat hyvin, yhtenä päivänä kokeilin pidempää pätkää ulkona, kontakti putosi noin viiden askeleen jälkeen... Seuraamiseen pitäisi ehkä saada nyt enemmän virettä, Käpy vaan meinaa alkaa saman tien pomppimaan. Kakeissa totutin Käpyn takapalkkaan ja on toiminut yllättävän hyvin. Alussa hieman koomasi ja kuikuili taakse, mutta nyt on alkanut tekemään hyviä vaihtoja. M-I ja I-S on nyt tehotreenissä. Yhdistelyjä en ole vielä tehnyt. Ohjatun suunnat opetin alustoilla ja hokas ne kyllä tosi nopeesti. Nouto etenee hitaasti, mutta etenee kai se.

Vuosi vaihtui kaupunkioloissa paukkeen keskellä. Alussa Käpy kuulosteli pauketta, mutta tottui nopeasti, eikä stressannut, nukkui yöllä normaalisti. Pakkaskestävyys sillä on ollut yllättävän hyvä, kunhan vain pysyy liikkeessä. Vajaa -25'c ollaan todettu kipurajaksi, jolloin alkaa palella. Ja pakkasen vastapainoksi on kiva päästä vällyjen väliin...

Pakkaset ja joulun vietto tekivät pientä luovaa taukoa treeneihin, mutta eilen ja tänään kävimme hallilla Käpyn ja Linn'n kanssa. Maisa on ollut jo parisen viikkoa Sallassa juoksulomalla. Jännä nähdä mikä on neidin juoksun jälkeinen vireystila, ekan juoksun jälkeen Maisa oli pitkään varsin vetämätön.

Tänään tehtiin Käpylle ja Linn'lle eka virallinen ratatreeni, jossa oli yhdeksän estettä. Koirille pätkä ei ollut vaikea, mutta ohjaajille kyllä. Käpyn kanssa on haasteellista mennä, koska pääsee painamaan niin lujaa hyppyjen ollessa vielä matalana. Eräänkin suoran päässä jatkoi täysiä eteenpäin, jos en ottanut ajoissa haltuun. Haltuunottoa pitäisi varmaan tehdä enemmänkin, Käpystä on kovaa vauhtia tulossa varsin itsenäisesti esteitä hakeva koira. Positiivista oli, että koirat menivät radalla nikottelematta myös pussin ja muurin, joita on aiemmin otettu vain yksittäisinä esteinää. 

Otimme myös keinun ekaa kertaa kokonaisena, tosin laitoimme vielä pöydän keinun alle, mutta pudotusta ei enää jarrutettu. Kovasti sitä oli etukäteen mietitty ja jännitetty, mutta ihan ok meni. Linn meni kuin vanha tekijä, Käpy tippui maahan ekalla kerralla... Oli kuitenkin saman tien hyppäämässä takaisin keinulle, kun pääsi jaloilleen, eli ei suurempia traumoja. Pari kertaa meni varovaisemmin, kolmas kerta oli sitten nappisuoritus, eli täysiä kontaktille ja siitä etutassut pöydälle.

Ongelmia on tällä hetkellä Käpyllä pujottelussa, joka on junnannut muutaman viikon paikallaan. Pujottelee kujakepeillä tiettyyn pisteeseen asti hyvin, mutta jos kepit on lähellä suorta linjaa, vauhti hidastuu selvästi ja Käpy saattaa jättää pujottelun kesken. Pitänee askarella ohjurit... Liskolla taas on hieman vaikeuksia hahmottaa kontaktin alasmenon toivottua asentoa, valuu läpi tai tarjoaa kokonaan kontaktille jäämistä. Treenattavaa siis riittää.

Viime viikonloppuna oli yksi vuoden näyttelykohokohtia, Vuoden Voittaja-näyttely. Vaikka en olekaan mikään suuren suuri näyttelyiden ystävä, on Voittaja-näyttelyssä aina oma kutinansa ja tunnelmansa. Se on myös pulien osalta mielenkiintoinen, koska siellä on aina keskivertonäyttelyä enemmän ilmoitettuja koiria. Tänä vuonna herkkua oli tarjolla kaksin verroin, sillä oli Suomen vuoro järjestää Pohjoismaiden Voittaja-näyttely, joka oli sunnuntaina. Lähdimme matkaan Maisan ja Mariannen kanssa perjantaina yöjunalla. Maisa oli makuuvaunussa varsin lunkisti.

Näyttelyssä minun esitettäviksi päätyivät lopulta junioriuros Nisse, Xosmonpoika Tico valioluokassa sekä Maisa junioriluokassa. Nisse oli varsin mukava ja helppo esitettävä lauantaina, ei liiemmälti koheltanut ja malttoi näyttääkin itsensä hyvin. Erityisesti liikkeet poika esitti kauniilla ja tasaisella ravilla. Junnu-uroksia oli kehässä useampi, mutta niin vain Nisse veti pisimmän korren ja on siis JV-09. Seuraavaksi menin kehään Ticon kanssa. Tico oli ihan pirteällä tuulella, välillä jopa liiankin levoton, eikä malttanut seisoa paikallaan. Liikkeet taas näytti tosi hienosti, ei juuri tarvinnut ohjailla. Uroksia pyöritettiin pitkään, lopulta Tico oli kuin olikin niistä paras ja uusi viime vuotisen Voittaja-tittelinsä!

Maisan kanssa kehään menoa en ehtinyt juuri jännittää, koska junnunartut tulivat kehään heti urosten jälkeen, lähinnä vaihdoin koirat lennosta... Juniorinarttuja oli kehässä seitsemän. Maisan kanssa oli upeaa olla taas kehässä, se oli mukavan reippaana ja iloisena, jaksoi seistä tosi hienosti. Liikkeisiin olisin toivonut ehkä vielä vähän enemmän potkua. Tuomari tuntui kuitenkin tykkäävän Maisasta ja neiti voitti junnunartut! En ole aiemmin herkistynyt näyttelyissä, mutta nyt taisi muutama ilonkyynel tulla, olihan hieno tunne! En ollut oikeastaan miettinyt tittelin mahdollisuutta juurikaan, koska tiesin, että jo Maisan kahdessa siskossa on vastusta. Lopulta tytöt olivatkin sitten kolme parasta junnuissa. Maisa oli lopulta myös PN4.

Narttujen parhaat lauantaina.

Aika huikea päivä siis oli lauantaina, hieno tunne oli saada olla kolmen Voittaja-koiran kanssa kehässä. Sunnuntaina esitin samat koirat. Nisse oli paljon hermostuneempi kuin lauantaina, liikkui kyllä suht ok, mutta ei malttanut seisoa millään. Oli lopulta toinen junnu-uroksissa. Valiouroksissa Tico veti jälleen pisimmän korren ollen lopulta paras uros. Maisa esiintyi myös sunnuntaina hienosti, liikkui ehkä jopa paremmin kuin lauantaina. Pitkän aikaa tuomari mietti ja laittoi lopulta Maisan Nita-siskon voittamaan, Maisa oli toinen ja Asta-sisko kolmas.

Maisa ja Asta.

Tico oli molempina päivinä VSP, tanskalaisen Bubbleton Birthday Bijou'n ollessa ROP. Bijou oli lauantaina myös BIS4!

Upea viikonloppu, Maisan kanssa on varsin helppoa olla reissussa. Hieman se näyttelyssä varoo isompia koiria, mutta muuten on reippaana. Sunnuntaina Maisa alkoi kuitenkin olla kehän jälkeen jo aika väsynyt, kasvattajaluokkaa esitettäessä tuntui, että koira nukahtaa välillä seisaalleen...

Juniorivoittaja-09 ja hänen hiirensä.

Sattui aika makea keli ja valo, kun olimme koirien kanssa metsälenkillä pari viikkoa sitten. Ja mikä parasta, kepolla kamera mukana :)

Aijjai, treenasin tänään pitkästä aikaa Xosmon kanssa, kyllä vain oli hyvä fiilis mennä. Heti alkoi tehdä mieli ottaa sakset käteen ja hyvästellä turkki ja pistää kisailmoja ens vuoden kisoihin menemään... Vielä meillä ei ole yhtään nollaa, enkä ole oikeastaan edes miettinyt osallistumista SM:in tai karsintoihin. Hmph, pitää ehkä käydä ens viikolla tekemässä kunnon ratatreeni ja miettiä sitten.

Menin myös Maisan kanssa pidempää juoksuradan pätkää. Eka kerralla oli vähän töksähtelevää, mutta sen jälkeen alkoi Maissin kiekat nousta ja juoksu kulkea. Ajattelin nyt unohtaa tiukat ohjauspyöritykset ja jankkaamiset sen kanssa ja yrittää hakea agilityn riemua täysillä painamisen kautta. Toimi ainakin tänään, virettä riitti vielä puomille, jota otettiin kokonaisena esteenä, koska ei sivusta lähetettynä oikein irtoa. Pari kertaa tuli liian kovalla vauhdilla ja valui kontaktilla läpi, mutta vähän hiljemmalla vauhdilla otti pysähdyksen tosi hyvin ja itsenäisesti. Myös kepeillä meni kivasti, kepit oli jo aikalailla yhdessä linjassa, hyvällä rytmillä Maisa pujotteli. Mentiin myös A-este muutaman kerran, siinä vielä vaikeuksia pysähtymisen kanssa.

Käpy loukkasi eilen tassunsa lenkillä, yhdessä varpaan anturassa on viiltohaava, joten agilitya ja muutakin riekkumista yritetään rajoittaa...